20. 10. Sunnuntai

Vuorten ylitys jäi taakse ja herätti toiveita paremmasta säästä. Unkarin puolella lunta ei enään näkynyt. Aurinko paistoi ja lämpöäkin melkein 7 astetta. Tässähän saa lämpöhalvauksen. Huoleton lomamatka alkaa, niinhän sitä luulisi.

Erikoinen se on tämäkin tapa, leveä punainen keskiviiva. Jäännös neuvostoajalta, seuraa punaista viivaa? Ehkä ei sentään.

Suunnistin Balaton-järvelle. Kun kartasta katsoin siellä sijaitsevan useita camping-alueita. Vaan olivat järjestään suljettuja. Kausi ohi. Huomasin olevani ainoa turisti koko maassa.

Poispäin illan hämärässä ajellessani eteeni kurvasi henkilöauto ja pysähtyi. Mitähän nyt taas? Mies autosta selitti että kilometri takaisinpäin on auki oleva campingpaikka. Oli paikan omistaja, mutta mistä se tiesi että olin yöpaikkaa vailla?

Paikka oli kyllä aika hylätyn näköinen ja minä, ainoa asiakas.  Aamulla sai pienen tinkaamisen jälkeen avaimen alueella olevaan lomamajaan jossa oli kuuma suihku. Kolea sää ja savenharmaa Balaton-järven vesi pisti kuitenkin jatkamaan matkaa.

Tien vieressä näkyi olevan joku armeijan ylijäämävarasto ja mitälie ydinkärkiä. Kurvasin paikalle ja kohta kömpi jostain panssarivaunun sisuksista mies ja vaati 800 paikallista rahaa nähtävyyksien katselemisesta.

Kun kiertää maksulliset moottoritiet niin matka halki keski-Unkarin kohti itää sujuu. Hyvä tie läpi kauniiden maisemien kohtuullisessa säässä ja liikenteessä.

Illan tullen pitää taas ryhtyä katselemaan parkkipaikkaa ja ruokaillakin voisi. Ja siinäpäs onkin hienonnäköinen paikka.

Surkeimmissakin tienvarsikuppiloissa on vähintään hovimestari ovella. Saksalaiseksi minua luuli, ( ei ole ensimmäinen kerta).

Kaakelilattia, katto valkoista styrox-levyä, isot lämpöpatterit seinillä, kalusto takorautaa tai jotain, päällystetty kärvennetyllä puulla. Tilasin spaghetti milonosaa tai jotain sinnepäin ja kaljapullon. Spaghetti oli ihan hyvää, maksoi 900 forinttia.