LAS PALMAS

Maanantai.

Perjantaina  lähdin Oulusta bussilla  kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää.

Noin 12 tuntia myöhemmin olin perillä.

07.00 Tanskalaisella turistilentokoneella kohti Las Palmasia.

Joku äiti koneessa olisi halunnut vaihtaa paikkaa minun kanssa, jotta olisi saanut istua lastensa kanssa samassa penkkirivissä.

Äiti istui kyllä vieressä, käytävä vain välissä.

Minä sanoin etten vaihda, koska olen ostanut ikkunapaikkani.

Loppumatkan kyllä mulkoilivat siihen malliin, että paska jätkä.

Tiistai.

Ensimmäinen yö vietetty Las Palmasin majapaikassa. kylmä yö, ei ikkunaa kämpässä. Vain neliön kokoinen aukko katonrajassa, puuluukuilla. Kova liikenteen melu kuuluu sisälle.

Eilinen meni koko päivä lennellessä. Helsinki, Amsterdam, Madrid ja Las Palmas. Vasta Madridissa tulivat ensimmäiset "ongelmat". Ihmiset jonottivat tuntia ennen Las Palmasiin menevän koneen portilla. Kuuluttaja, tyttö tiskillä, kuulutteli kaikenlaista, pitkiä värssyjä, joista en ymmärtänyt mitään. Viimeinen viesti oli jotain mikä sai porukan ryntäämään luukulle yhtenä hässäkkänä. Niinkuin olisi ilmoitettu että kymmenen ensimmäistä pääsee koneeseen. Ei auttanut kuin rynniä mukana. Pääsin koneeseen.

Las Palmasissa lämmintä, mutta aika kova tuuli. sain tämän asuntolan pääjehun langan päähän, ja selitettyä että olen paikalla. Kyseessä näyttäisi olevan opiskelija-asuntola, jossa yhteiset oleskeluhuoneet, vessa, suihku, keittö jääkaappi, jne. Mutta onneksi kuitenkin minulla on oma huone, ja leveä sänky.

Sisääntuloneuvottelutilanteessa oleskelutilan pöydän ääressä kova pulina ja keskustelu. En ymmärtänyt paljoakaan. Lopuksi käsitin että kysyvät milloinka tyttö, tämä asumaan tuleva asukas/opiskelija saapuu? Selitin että minä olen se tyttö, ja sitäpaitsi olen poika. Naurua piisasi. Eivät ilmeisesti suostuneet käsittämään että vanha, 63-vuotias ukko tulee opiskelemaan.

No rahat tiskiin ja avaimet kouraan. Edellisen yön nukkumattomuuden jälkeen olin senverran väsynyt että päätin alkaa koisimaan. Yöllä paleli ja jalkaa veti suoni pari kertaa ikävästi.

Aamulla vielä mietin että vituttaako minua, vai ei? Päätin että ei vituta, ainakaan paljoa. Alan siten viihtymään paremmin. Varsinkin kun muistelen Suomen kylmää, märkää ja harmaata.

Pitää vielä mainita tuo bussimatka lentokentältä, (Aeropuerto). Bussikuski hieman tylyn tuntuinen tyyppi, mutta ajotyyli täysin mielipuolista. Kolmekaistaisella tiellä nappi laudassa kaistalta toiselle poukkoillessa edellisen auton puskurissa kiinni.

Enpä muista vastaavaa.

Keskiviikko.

Nyt kolmas päivä menossa, ja on pilvistä ja kylmää. Eipä taida kannattaa riisua kalsareita ollenkaan.

Lauantaina pilkisti aurinko sen verran että onnistuin polttamaan naamani.

Lähden puolilta päivin herättyäni etsimään kauppaa, josta saisi joitain aamiaistarvikkeita. Puhelinkopin kokoinen minimarketti löytyy lähietäisyydeltä.

Täällä näyttää olevan apteekkeja enemmän kuin ruokakauppoja. Sairasta kansaa.

No pääasia että saa aamiaissämpylät vaivattomasti, ilman että joutuu kävelemään kilometrikaupalla.

Tapasin Suomi-klubilla mielenkiintoisen vanhan miehen, "Kukka Jussi" alias Taisto Johannes Koskela, n. 80 vuotta. Oulussa syntynyt. Yli 50 vuotta sitten naimisiin naisen kanssa, jonka kotisaarella puhutaan viheltämällä (Whistled language). Jäi meriltä maihin, ja ryhtyi kukkakauppiaaksi. Osasi tilata kaljan viheltämällä.

Tänään tapahtumarikas päivä. Bussilla turistirannalle ja Suomi-kerholle, paikka oli remontissa. Lähdin rantabulevardille kävelemään. Huomasin kun rantavahtien kumivene ajeli päin aaltoja ja väisteli karikoita. Ajattelin että mihinkä on menossa. Hetken kuluttua helikopteri tuli pörräämään yläpuolelle. Laiturille tuli ambulanssi sireenit soiden, pari poliisiautoa myös. Ja hetken päästä toinen ambulanssi. Pian rantavahtien kumivene lähestyi rantaa, ja miehet sieltä viitoilivat kiihkeästi. Ambulanssiporukat kiikuttivat vauhdilla paareja, happipulloja ja elvytyskamaa vesirajaan. Ja pian veneestä nostettiin alastonta ukkoa rannalle. Hukkunut.

Porukkaa kerääntyi rantatielle, ja sairaalahenkilökuntaa rannalle. Kauan pumppasivat äijää, ja saivatkin henkiin. Lopulta kärrättiin ambulanssiin. Mies oli kyllä ihan muissa maailmoissa. Silmät seisoi päässä, eikä meinannut pysyä paareilla. Pitkään ambulanssit olivat paikoillaan, ainakin tunnin. Eivät siis lähteneet sireenit soiden sairaalaan. Liekköhän kauaa mies ollut sydän pysähdyksissä? Ties vaikka aivovamma. Ei näyttänyt ihan tolokuillaan olevaksi.

Hitto, iski flunssa. Nokka vuotaa kuin suihkulähde. Toissapäiväinen pitkä kävely ensin kuumassa ja sitten hikisenä kovassa tuulessa rannalla. Ei hyvä.

Intialaisravintolaan ruokailemaan. Eka kertaa meni ravintolassa sormi suuhun. Toivat nimittäin vain kastikkeen ja rieskan, jota en ollut tilannut. Odottelin riisiä, kunnes tarjoilija tuli ihmettelemään että miksen syö. Kysyin että eikö riisiä?

-Ei riisiä! – No ei sitten, syödään kastiketta. Olihan siinä niitä kananpaloja. Taittelin leipää lautaselle ja soossia päälle. Hyvää oli, maustettukin juuri sopivan tuliseksi. Eikä pahan hintaistakaan.

Katselin rantabulevardilla lehtikioskioskien tarjontaa. Espanjalaisten sanomalehtien etusivuja. Oli Kuninkaallisia häitä ja jalkapalloa, tietenkin. Ei näkynyt yhtään päivän uutispommia, eli Osama Bin Ladenin tappoa. Ei näköjään liikauta Espanjalaisia.

Kallista on kaikki täällä. Ei olekkaan enään vapaa-kauppa-aluetta.

Karnevaalit meneillään.

Ajattelin ostaa täältä kameraan muistikortit. Ei olisi pitänyt ajatella, vaan ostaa ne suomesta.

Paikallisten kävelykatu, paljon ihmisiä ja huonoja katusoittajia. Jugoslaavi vaihtanut haitarin huiluun. Jos tärppäis paremmin. Kärryssä vahvistin ja taustanauha.

Sellonsoittaja soittelee joka päivä samassa paikassa. Ei kuulu juuri mitään, ja sello on nyt niin epäseksikäs soitin, että ei viitsi jäädä kuuntelemaan, sen verran tylsää musiikkia.

Joskus Lontoossa säkkipillinsoittaja pysäytti, samoin Tukholmassa taitava, iloinen Irlantilaisryhmä.

Torstai.

Synkkänä se valkeni tämäkin päivä.

18 astetta ja taivas tumma kuin etelän yö, paitsi täysin pilvessä. Kalsarit jalkaan edelleen että tarkenee.

Eilen illalla yritin tempaista känninpoikasta. 3 kaljaa ja puolipulloa kahvilikööriä.

Ei oikein ottanut tulta.

Hotelli Olympia.

Muistelen että olisin asunut tässä hotellissa ennenkin. Ikkuna kadulle ja pienelle aukiolle, jonka reunassa 4-5 kapakkaa. Jokaisesta kapakasta televisioruutu suunnattu aukion patiolle ja jalkapalloselostusta tulee tuutin täydeltä täysillä.

Meteli jatkuu koko yön. Kuuluu kulttuuriin.

Aukion reunassa lauma paikallisia metsureita yrittävät kaataa paria palmua.

Yöllä taas jatkui tämä palmunkaatosavotta. Moottorisaha huutaa koko yön. Olisi kannattanut palkata suomesta pari työtöntä metsuria, niin homma olisi hoidettu.

Sitten alkoi naapurihuoneesta kuulua naisen ääntelyä siihen malliin että minä otin unipillerin.

Kaksi tuntia palelua rannalla. Hotellin minikattoterassilla ei auringonotto onnistunut, koska sen oli valloittanut heti aamusta lauma saksalaisia.

Tänään köyhän miehen sightseeing, eli euron kiertoajelu paikallisella bussilla ympäri kylää.

Tylsä paikka. Täällä ei ole edes niitä vanhoja kivikasoja, kuten Egyptissä, joita turistit rientävät laumoittaen töllistelemään.

Aamupäivisin on viileätä, mutta iltapäivällä onkin sitten lämmintä reippaasti. Toisaalta ihmettelen että kun joskus kävin täällä talviaikaan, niin oli kunnolla hellettä. Nykyään palelee melkein kesälläkin.

Kävelin eilen Las cantaresin kulmille, siis sinne turistikaupunginosaan. Matka oli aika pitkä. Suomiklubi oli sulkenut ovensa tältä talvelta. Talviasukit muuttaneet Suomeen. Mitä helevettiä ne siellä, vuoden kamalimmat säät ja kelit.

Jonkinlainen Suomi-baari rantakadulla, ja olihan siellä joku suomalainen turisti jo örisemässä.

Vanhassa ruokapaikassani ei tarjoiltu ruokaa. Ajoin sitten bussilla takaisin majapaikalleni, ja bussilipun hinta oli 1,20 euroa. Niin halpaa ettei kannata kävellä ollenkaan.

Aamukahvireissullani törmäsin jonkinlaiseen kirkkoon. Ei sitä kyllä päältäpäin kirkoksi havainnut. Pyhän Fransiscuksen aukiolla (San Francisco). Nättejä sisältä, kuin taideteokset. Paljon isoja hienoja maalauksia ja veistoksia. Ei ollut kameraa mukana.

Espanjalaiset naiset yleensä ylilihavia. Ja isot perseet, ja melkein joka risteyksessä tupakka suussa ja puhelinta räpläämässsä. En ole huomannut vielä yhtään tupakoivaa miestä.

Perjantai.

Tänään toivottavasti antoisa kuvauspäivä. Illalla valitaan Drag-Queen-kuningatar.

Toivottavasti puistossa pyörii näitä transuja kuvattavaksi asti.

Ja paskat siella mitään transu-kisaa ollut. Mitähän nämä aikataulut oikein on?

Puistossa pyöri kourallinen homoja, ja illan mittaan niitä ilmaantui lisää. Kuvailin niitä sitten.

Jotkut olivat kovia poseeraamaan ja jotkut taas ei.

Tänään oli sitten suuri paraati. Aika sekamelskaa, kun katsojat  pyörivät paraatilaisten jaloissa. Mutta hauskaa tuntui kaikilla olevan.

Kulman takana on Suomi-Klubi.

Etupäässä talvet täällä asuvia eläkeläisiä. Kovin oli kotimainen meno päällä. Ämyrit huusi täysillä, humppaa ja tangoa.

Taisi olla tanssit menossa.

Pesin farkut. Laitoin huoneeseen kuivumaan. katolla olisi kyllä hyvä kuivata, mutta en ota riskiä että joku kähveltää ainoat housuni, no onhan mulla nuo kamalat shortsit. Pyykinpesukone möykkää joka päivä. Kukahan täällä on pesuneurootikko?

Ei ole vielä vatsatautia, mutta ehkä pian on! Ostin tuosta nurkkaputiikista valmisruokaa. Paellaa.

Yksi simpukka, pari katkarapua ja silleen.

Hotellihuoneessa rasian avattuani hieman löyhkäsi. No, yli puolipäivää näyteikkunassa muhittuaan ehkä on kypsää kamaa.

Tuleepahan testattua maitohappobakteeripillerit.

Suomikerholla olisi ollut ruoka 7 euroa. Nakit muusilla. Ei kiitos!

Lauantai.

No nyt niitä transuja pörrää puistossa ihan haitaksi asti.

Minkäs teet! Filmi loppu.

Eilen ajattelin mennä nukkumaan hyvissä ajoin että jaksaa herätä aamulla aikaisin rannalle kuvaamaan.

Sitten muistin että pitäisi ostaa kotona kukkiani kastelleelle naapurilleni jotain tuliaisia.

Ei kun viinakauppaan. Paluumatkalla poikkesin puistoon, jossa orkesterit virittelivät vasta pelejään. Odottelumusiikki oli senverran hyvää että kun lopulta lavalle pölähti paikallinen takatukka ulvomaan, niin joutikin siitä jo kämpille.

Siinä sivussa tuli siemailtua se naapurin lahjapullo naamariin, eikä tullut edes känniin. No aamulla hieman kankkusen poikasta.

Täytyy käydä ostamassa uusi.

Sunnuntai.

Se on sitten tämän vuoden sardiinikiintiö täynnä. Huomenna lähtö puolelta päivin. Pakkailen reppuani ja jännään mahtuuko samat kamat mukaan kuin tullessa. Tiukkaa tekee.

Kääntyi taas ilmat kylmiksi.

Eilinen lasten paraati meni osin plörinäksi vesisateen ja kylmän kovan tuulen takia.

En saanut kummoisia kuvia.

Paraatissa tytöt tanssivat ja pojat paukuttivat rumpuja.

Karnevaalit ovat näköjään laajentuneet aikamoiseksi showksi.

Transujen seassa pyörii nykyään kaikenmaailman kotirouvatkin. Ota siitä sitten selvää kuka on kuka.

Siis naiset pilasivat koko jutun.

Vielä yksi episodi tuli mieleen. Kun sihtailin paikallisia poliiseja kamerallani, niin yksi tarkkasilmäinen jeppe huomasi hommani, vaikka vaivihkaa yritin toimia. Nämä kun seisoivat rivissä sennäköisinä kuin vartioisivat taivaan portteja. Niin eikös tämä yksi machopoliisi tullut heristelemään sormeaan nokkani alle. Jotain se saarnasi, enpä ymmärtänyt mutta arvasin asian.

Jos olisin osannut kieltä niin olisin ehkä sanonut että vittuako siinä sormiasi heristelet ja viatonta turistia nöyryytät kaikkien nähden. Tiedä että tämänkin saaren hyvinvointi on minun ja muiden pohjoismaalaisten ansiota. Amen.