matka jatkuu...

15.10. Torstai. Kolmas matkapäivä ulkomailla.

Rakas matkapäiväkirja. Heräsin aamulla Lidlin parkkipaikalta. Aurinko paistoi. Kävin ostamassa jugurttia, mutta ei se mitään jugurttia ollut. Jotain smetanaa. Otappa tuosta Puolan kielestä selvää.

Tienvarsikuppilassa 5 zlotyn kahvi ja 1 zlotyn vessa.

Eilen alkoi sataa lunta ja räntää ja sitä tulikin sitten koko päivä. Heti Baltian tielle tullessa loppui pullosta kaasu, ja täällä on kylmä kuin mikä. Lehmät seisoo pellolla apaattisen oloisina eikä Ladoja näy.

Rekkojen välissä ajetaan ja räntää tulee.

Ja minäkö pakkasin aurinkotuolinkin mukaan.

Mitä etelämmäs mennään, sitä lumisemmaksi maisema käy.

TomTomi kysyy että vältetäänkö maksulliset tieosuudet. No jos tuosta rekkarallista pääsisi eroon. Mutta sitten tiet ovat huonompia ja samat rekat ovat myös siellä. —Pitäisiköhän minun jäädä kotiin?

Nokialainen on pudonnut kyydistä ajat sitten. Ilmoittaa tosin kohteliaasti että tuntematon tieosuus, ei voi toimittaa tietoja.

Kyllä, minulla on kaksi navigaattoria. Vanha Nokialainen ja uusi TomTom. Ne ovat kyllä useimmissa risteyksissä eri mieltä. Pääsen jatkamaan matkaa vasta kun ovat päässeet yhteisymmärrykseen.

Viimeksi lähdin Nokialaisen ohjeiden mukaan oikealle, kun TomTom ilmoitti että vasemmalle. Jonkin matkaa ajettuani kumpikin ilmoitti että tee U-käännös. Tee siinä moottoritiellä U-käännöstä prkle. Pitäisiköhän ostaa kolmas navigaattori?

Huvittavan kuulosta kun kumpikin navigaattori, kohteliaasti vuorotellen, antavat ohjeita eivätkä puhu toistensa päälle, kuin yhteisestä sopimuksesta.

Ihmetyttää siellä täällä keskellä korpea lumisessa maisemassa seisovat minihameiset naiset. Ei ne näytä liftaavankaan. Sitten näkee rekan tien vieressä parkissa. Onkohan siellä päiväkahvit menossa? Mikäs siinä.

Luulisi asiakkaita riittävän, on sen verran rekkaliikennettä.

Nyt jossain Varsovan lähellä. Nämä isommat kaupungit pitäisi kiertää kaukaa, mutta kun yrität välttää maksullisia tieosuuksia niin liikenne ohjataan kaupunkien keskustojen kautta. nytkin tuntikausia ajamista helvetinmoisessa ruuhkassa. 6 kaistaa ja kaikki täynnä autoja.

Auschwitz

Paikka missä jokaisen toivoisi käyvän. Sää oli kyllä sopiva tähän murheelliseen paikkaan. Vaikea keskittyä kun joka puolella oli häliseviä iloisia koululaisia syysretkellä. Piti jäädä yöksi paikan pysäköintipaikalle ja uudestaan seuraavan aamun aamuhämärässä.

Vain komendantin huoneessa palaa valo. Onkohan sillä huolia?

Ensimmäinen huomio tullessa pieneen Puolalaiskylään, että kylän korkeimmalla ja näkyvimmällä paikalla oli hautausmaa. Ristit olivat suuria ja komeita. Tuli mieleen että onpas tässä kylässä paljon kuolleita. Onkohan täällä eläviä ollenkaan? Ei näkynyt.