Minulle kävi selväksi vasta täällä että leirejä onkin kaksi samassa kaupungissa. Tässä se toinen joka on keskellä kylää.

Synkkiä kuvia mutta synkkä on aihekin.

Ihmettelin vähän omaa reaktiota kyseiseen paikkaan. Ei tuntunut missään. Ihmisellä on kait joku suodatin päällä kun tulee oikein ikävä paikka eteen. Toiseksi tämä on sen verra tuttu juttu ettei ole päässyt unohtumaan. Kuvia esim. on nähty paljon vuosien varrella.

Mutta tämä paikka tuli mieleen monena päivänä sieltä lähdön jälkeen ja pisti miettimään ihmisluonnon kummallisuuksia.

Matka jatkuu, samoin sää. Ei tämä kyllä mikään unelmalomamatka ole, jollei pidä hiihtämisestä.

Slovakia vaikutti olevan yhtä vuorta koko maa. Ahistaa, kun tasaisella syntynyt ja tasaisella elänyt ja muutenkin tasaista ollut, paitsi mitä nyt elämässä muuten.

18.10. Sunnuntai, Slovakia.

Yleensä tuntuu että olen tien tukkona. Mutta joskus sattuu eteen hitaampikin kulkupeli. Kuten sunnuntaiaamuna lähellä Unkarin rajaa. Pieni auto körötteli hitaanlaisesti pitkät matkat edessäni kunnes äkkiä sivuikkunasta näytettiin pysähtymismerkkiä. Tien laitaan ja pienestä kirpun kokoisesta autosta vääntäytyi ulos ainakin viisi raavasta miestä. Ajattelin että mitähän nyt seuraa. Oli niillä jonkinlaiset uniformut tai työasut, etteivät ihan maantierosvoilta näyttäneet. Mutta pirustako niistäkään tietää. Passia kysyi ja takaovi auki. Kurkkas sisään ja sillä selvä. Äijät ahtautuivat takaisin kirpun kokoiseen autoonsa ja ajoivat tiehensä.

Puolet tuostakin porukasta olisi varmaan hyödyllisemmässä työssä vaikka paikkaamassa teiden kuoppia kuin säikyttemässä viatonta turistiparkaa.

Viimeisenä aamuna Slovakian puolella ties missä, navigaattorit ihan pihalla ja ovat eri mieltä siitäkin kuinka pihalla. Kun yritin jatkaa matkaa, toinen navi pyöritteli minua ympäri kaupunkia ja opasti lopulta paikkaan mistä olin puoli tuntia sitten lähtenyt. Ja opasteistakaan kun ei ollut mitään iloa, tuntemattomiin lähikyliin viittoilivat. Kerrankin kännykässä olevasta kompassista oli hyötyä. Just, pohjoiseen oli suunta kun etelään oli tarkoitus. Olihan minulla hieno vartavasten tätä matkaa varten ostettu satasivuinen karttakirjakin, kotia vain unohtui.

Ja olihan tuo sää jossain paikallisessa lehdessä etusivun uutinen hyvän kuvan kera. Joten en minä ihan turhia puhele.

ps. Vihaan vuoria.