Mutta missä niitä ihmisiä on? No tässä on kolme. Pojat päivällistauolla vai oliko tuo aamiainen.

Tällaisia kuviahan turistit ottavat paikallisista asukkaista.

Ja Constantan komeita kerrostaloja, vai mitä?

Jäi vielä kertomatta että ennen Constantaa olin joutunut huomaamattani maksulliselle moottoritielle. Maksuportille saavuttua on myöhäistä katua. Ja kun minulla ei ollut Romanian rahaa, (jostain syystä Suomen pankeissa sitä ei ollut) jouduin tietenkin pieneen ongelmaan. Kopista julmettu äijänköriläs karjui aikansa, kun tyrkytin Visa-korttia. Käski sitten lopulta lähteä menemään. Sumuinen aamu.

26.10. Maanantai

Bulgarian rajalla jokseenkin tiukka kontrolli. Päätellen vanhemman rajavartijan puhetulvasta, josta en luonnollisesti ymmärtänyt mitään. Tämäkin rajamies halusi vilkaista autoni sisätiloja. Uteliasta porukkaa.

Tuli huono omatunto. Mies raahaa kalliita kameroita, mutta ei ole lanttia kadunkulmassa kerjäävälle mummolle.

Tänään askarruttaa mystinen kosteusongelma. Kokolattiamatto ihan märkä. Enkä keksi miten se on voinut kastua. Ehkä viimeisen vesitankin täytön yhteydessä vuotanut yli auton lattialle. Kaikki kartat kastuneet lattialla olevassa kassissa, mm. ”vanha” kuvitettu DDR:n hieno kartta.

Ei muuta kuin revit matot lattialta ja yrität kuivatella niitä, vaan eihän täällä kylmässä mikään kuivu. Haisevatkin. Rullalle takakonttiin ja siivoushommiin.

Muuten maa meni läpi melkein heittämällä, varsinkin Varnan kohdalla kun olisin pysäköinyt ja tutustunut paikkaan, ei kertakaikkiaan se käynyt päinsä. Kaupunki oli niin täynnä autoja ettei löytynyt paikkaa edes pysähtymiselle että olisi ohjelmoinut navigaattorin uudelleen. Pakko painaa kaasua ja jatkaa matkaa.

Bulgariassa maantien varressa entisiä ”pyhiä” paikkoja. Yli kymmenmetrinen patsas josta oli kaikki laatat yms. irroitettu. Ei voinut enään tietää mikä haluttiin unohtaa.

Ruska kuin Suomen lapissa

Viimeinen silmäys Eurooppaan, no ainakin EU:n alueelle. Kylä jossain turkin vastaisella rajalla

Ennen Turkin rajaa hoksasin että Turkissa tarvitaan ns. Creen Card. Olin sen ennen matkaa hommannut. Mutta kun aloin etsiä sitä en löytänyt mistään. Meni päivä kun pengoin auton lattiasta kattoon. Puhelimella soitto vakuutusyhtiöön. Kysyin että voiko lähettää faxilla jonnekin? Selitys alkoi että eihän se ole enään vihreä kortti jos sen faxilla lähettää. Mitä höpinää tämä on? Eikö se ole dokumentti eikä mikään värikartta? Puhelu katkesi, uusi soitto. Toinen nainen jolle selittää asia alusta alkaen. Alkoi saarnaamaan huolimattomista asiakkaista. Piti lopettaa se vuodatus ja sanoa että elä saarnaa minulle vaan kerro voitko lähettää faxilla jonnekin? Nainen tykkäsi huonoa ja meinasi tulla sanasota. Ei tullut tästäkään mitään, piti lopettaa puhelu ja jatkaa ajoa rajalle. Katsotaan miten käy, jospa olisivat luopuneet Creen Cardista.

Nämä rajakäytännöt ovat luku sinänsä. Kummallakin puolella rajaa, ei tiennyt mistä mennä, mihin pysähtyä, mitä odottaa jne. Turkin puolelle päästyäni kaivoin papereita tiskille. Vanhan polven virkailija silmäili niitä ja kysyi Creen Cardia. Aloin penkoa paperinivaskaa tietäen hyvin ettei siellä sitä ollut. - OUTSIDE!, karjaisi ukko. Yritin jotain selittää, - OUTSIDE! tuli vielä kovempaa. Okei, okei, osaakohan tuo muuta sanaa?

Ulos miettimään että mitä nyt tehdään. Pitääkö nyt äkkiä keksiä varasuunnitelma B? Lähdenkö ajamaan Kreikkaan? Olisihan se nyt paskamaista kun on ajanut 2 viikkoa läpi tuulten ja tuiskujen ja pitäisi lähteä paluumatkalle ennen kuin on ehtinyt perillekkään?

Raja-aseman nurkassa oli pieni postitoimisto, jossa tyttö pelasi pasianssia tietokoneella. Pöydällä näkyi olevan faxi. Yritetään vielä sitä vakuutusyhtiötä. Reipas miesääni vastasi ja kysyi numeroa mihin lähettää. Hetken odottelua ja faxi alkoi laulaa. Kiikutin mustavalkoiset CreenCardit virkailijalle ja odotin kolmatta - OUTSIDE!- karjausta. Mutta sitä ei tullut, hiljaisuus vain. Sitten leimasimen kumaus ja asia selvä. Luojan kiitos, nykyajan hieno keksintö, Faxi.

Näitä sankarilaivoja oli ripusteltu vähän sinne sun tänne. Mitähän ovat mahtaneet tehdä? No ruostuupahan vähemmän.