Päivän rukoushetki alkamassa. Hiippailin vaivihkaa lähemmäksi ja napsin kuvia. Huomasin vartijan ovella ja kysyin tietysti että saako täällä kuvata. Oli ehdoton ei ja oven viereen vieraiden penkille istumaan. Olipa hyvä että en kysynyt aikaisemmin. Kohta lompsii sisään paikallinen partajeesus ja räpsii itsestään salamalla kuvia samalla kun asettuu muiden rukoilevien joukkoon. Sillä tavalla.

Ja naiset, paikallisen uskonnon harjoittajat, heille on paikka takimmaisessa nurkkauksessa omassa karsinassa.

Arvokkaana potretissa vaikka sukkasillaan.

Ulkoilmaan välillä. Paikalliset paatit kurvailivat kyllä siihen malliin että ihme etteivät kolaroi.

Luontokuva väliin. Epävirallisena luontokuvaajana palkittu ja kaupunkiluontoon erikoistuneena. Tässä vihreää vettä ja paikalliset sorsat.

Ja sitten ostoksille vaikka ei mitään ostaisikaan. Basaareissa riittää katseltavaa.

Ostakaa nyt, niskathan tässä taittuu.

Komea on nakkikoppi.

Kaunis on Istanbul illallakin. Mutta nyt joutaa ehkä paluumatkalle, ainakin sinne lentokentän parkkiin.

Good bye Istanbul, Good night!

Sain viestiä Suomesta että kuulun riskiryhmään. Pitäisi käydä sikainfluenssarokotuksessa, vai oliko se nyt lintuinfluenssa? Minäkö? Missä? Tällä kielitaidolla? Amputoivat vielä jalan.